Eilen heräsin ensimmäsitä kertaa jokus neljän aikoihin aamulla. Aloin kirjoittamaan blogia ja lataamaan sitä playeriä sivulle uusiksi niin ei kone toimi.. huh hermohan siinä melkein meni. Nytkin kone tökkii ja niin ottaa kupoliin että... Pakkailen tässä samalla tiedostoja ja eheyttelen konetta. Ehkäpä näillä seikoilla on jotain tekoa masinan hitauden kanssa.

Kumman totunut olenkin nopeuteen. Kaikki tänne heti nyt asenteeseen. Vaikka en voisi sitä koskaan muille myöntää että olen kiireen orja. Hitautta olen opetellut jo vuosia. Kärsivällisyyttä pitäisi myös vielä opetella. Tuppaa unohtumaan välillä. Puhun nyt siitä pitkä jänteisyydestä enkä siitä nöyristelystä. Jotkut ihmiset mieltää kärsivällisyyden ylimenevänä nöyristelynä. Väärä asenne sekin.

Toisen kerran heräsin jotakuin kello puoli kahdelta iltapäivällä. Minkä jälkeen rynnättiin aika hillittömällä kiireellä hakemaan eu-kassia adventtikirkolta. Siellä ei kuitenkaan niitä enää jaeta, ne jaetaan nykyää vapaakirkolla joka perjantai kello 14.00 alkaen. Sinne ei viittitty enää mennä kuitenkaan. Meinattiin ajaa ulkomuseolle mutta bensa oli vähissä. Kävimme kaupassa hakemassa limukat ja kirjastossa viemässä dvd:t.

Meinattin sen jälkeen mennä uimaan hetken mielijohteesta uimahallilla, mutta se olisi maksanut lähemmäs 20 euroa kahdelta ihmiseltä pyyhkeineen päivineen. Päätettiin mennä maanataina, koska viikonloppuna halli on kiinni, mikä on omituista.

Hallilta mentiin taidemuseolle. Museolla oli mielenkiintoisia näyttelyitä menossa. Siellä oli sellainen valokuva joka herätti minun mielenkiinnon heti. Se oli kuva kalastajakylästä keskellä lumista maisemaa 20 taloa ja pieni hautuu maa. Jotenin se kosketti syvälle sieluun. Se rauha ja hiljaisuus. Eristyneisyys ja silti, epäilen, että he jotka asuvat kylässä ovat toisilleen hyvin läheisiä,rakkaita ja tärkeitä. Heillä on siellä koko maailma. eivätkä hetarvitse muuta. Kuva oli viidenvuoden takaa joten se oli vielä kohtalaisen tuore. Museossa menikin noin 2 tuntia.

Tämän jälkeen käytiin Puuilossa asioilla ja vielä ruokakaupassa ja grillillä. Kotiin tultiin vasta joskus kahdeksan pintaan.

Kisut olivat pissineet lemmikkipetiin, joten pääsin heti pyykille. sen jälkeen tuli todettua että hampurilaisen valkosipuli oli turhan tuhtia.

Olin ihan naatti. Matot olivat suurimmaksi osaksi kuivuneet joten ne poimittiin pois luhtikäytävältä. Otin kissanpennuista vielä valkuvia ja sitten laitoinki nukkumaan. Heräsin joskus kahden aikaan kun kämppis laittoi ruokaa. Äkämystyin hieman kun huomasin unohtaneeni maidot ja juuston laukkuuni. Menin uudelleen nukkumaan. Väsyneenä se on ainoa mikä kannattaa.